 |
IRON
BUTT
ONKO
MIEHET TERÄSTÄ JA PYÖRÄT RAUTAA?
Siihen
kysymykseen lähdin etsimään vastausta.
Kuulin viime vuoden loppukesänä ”Rautaperse” ajoista ja kiinnostus heräsi.
Alkutalvesta imuroin netistä tietoja Iron Butt ajoista ja mies oli myyty. Ykköstavoite
oli olla ensimmäinen Uralisti Suomessa joka suorittaa sen rankemman ajon eli
Bun Burner 1500
suomennettuna 2414 km 36 tunnissa.
Kakkostavoite oli nostaa Ural-pyörä ”Kunnian kirjoihin”.
Olen kuullut monasti lauseita: ”Niille vaihdetaan mäntiä solkenaan, ajetaan
300 km ja sitten puhkeaa renkaat”. Vielä lainaus Jaakko Anttilan ranskanmatkakertomuksesta kun ”muovimopoilija kysyi:
”Onko tuo sitä ryssänpaskaa?”
Talvella aloitin pyörän viimeistelyn, m.m. takasatulan tilalle tuli 12 litran
lisätankki; toki istuttava. Sivulaukut oli jo ennestään, mutta hankin
tankkilaukun karttaikkunalla juoman ja evään takia. Vaihdoin 3,5” x 18”
takarenkaan 4,0” x 18” Misukaan, niin että takapyörän kierrosluku aleni
22 kierrosta kilometriä kohden.
Henkinen valmennus alkoi jo huhtikuussa. Laadin ajoreittejä, laskin tankkausvälejä,
tavoiteaikoja sun muuta. Lopuksi jäi seuraava suunnitelma: Lähtö Hangosta Mäntsälään
ja 4:tietä Nuorgamiin ja takaisin Ouluun. Oulusta 8:tietä Poriin ja edelleen
2:tietä Forssaan, Someroon, Saloon, Tammisaaren ja takaisin Hankoon. Mutta sitten tuli Tammisaaren Touring
MC tarjous juuri ennen juhannusta
kuin lottovoitto. Reitti laskettu, tarkistuspisteet valittuja ja paperihommat
hoidossa. Kaikki oli valmista, ei kun baanalle
vaan!
Lähtö oli valittu klo 05.00 – 07.00 29.6.02. Tammisaaren Trollbölen
Nesteasemalta. Lähtöaika määrättiin tankkauskuitin kellonajan mukaan. Heräsin vähän ennen kello neljä
aamulla ja vettä tuli kaatamalla ja ukkonen jyrisi. Ensimmäinen ajatus oli:
Tuleeko tästä mitään? Puoli viideltä alkoi taivas selkiintymään ja
mieliala nousi monta astetta. Puin ylle sadehousut ja kumiset USA-maihinnousukengät ja lähdin lähtöpaikalle.
Siellä oli komea rivistö
isokokoisia japsipyöriä joku Moto Guzzi ja Triumpheja. Liityin joukkoon
vaatimattomalla Ural 650 – pyörällä. Minun lähtöajaksi tuli 05.17.
lauantaina 29.6.02. Musta Maija mateli ohitse muistuttaen meille että ”iso
veli valvoo.”
Alkutaipaleesta jäi kyllä sellainen tökkivä maku, 60 - 80 km/h, tietyömaa
ja niin edelleen. Huittisista eteenpäin avautuivat maisemat. Ajamisen nautinto
kasvoi sitä mukaan kun näin Pohjanmaan upeata maaseutua. Lyhyitä stoppeja
vain pakollisissa tankkayuspaikoissa ja matkaa jatkuu. Sää oli erinomainen,
heikko tuuli eli hyvä jäähdytys moottorille. Oulun tienoilla tuli sadekuuro;
sekä vasemmalla että oikealla puolella oli suuria mustia pilviä, mutta me pääsimme
livahtamaan saderintamaiden välistä. Oulun jälkeen, ajettuani 750 km syntyi
sellainen hurmostila; Urre sai kuin siivet. Voitto oli enää kiinni pyörästä.
Alkukesän ”avioliittoharjoitukset” pyöräni kanssa mäkisillä ja
mutkaisilla asfalttiteillä näytti nyt oleva hyödyksi. Minä kuuntelin pyörääni
ja pyörä totteli nöyrästi minun lempeää ”ruoskaani”. Vasta Kolarin jälkeen
kaivoin korvatulpat esille kun 5-6 km Kittilän tietä oli
kuin kynnöspelto tietyömaan takia. Mutta sen jälkeen avautui sellainen tie
että pääsin oikein kallistelemaan. Muut pojat olivat myös sitä mieltä että
olisi ollut mukava ajaa vähän edestakaisin, mutta päämäärä oli eteenpäin.
Kittilässä satoi vettä. Marketin
vierestä löytyi kylmäasemakontti. Tankkasin pyörän, otin kuitin ja täytin
lokikirjan. Ohi maleksi porukka joka oli maistanut lauantaikaljaa. Jälkeenpäin
tulin siihen tulokseen että Kittilä oli synkin paikka koko matkalla. Masennus
kesti noin 10 km. Sitten tie alkoi kuivua. Nyt tuli toinen hurmostila kun näin
tunturit ja vaarat illan hämärtyessä keskiyötä kohden. Ennen Kuusamoa oli
kostea, kylmä ja sumuinen etappi. Visiirin huurtumisesta tuli pieni ongelma,
mutta Urre pääsi oikein nauttimaan kylmästä ja happirikkaasta ilmasta.
Kuusamon ja Suomussalmen välissä
Piispanjärvellä, mikä oli myös tarkistus- ja pakollinen tankkauspaikka,
odotti kyläkauppiaspariskunta meitä kello 01.00 kahvin ja sämpylöiden kanssa
ja polttoainetankit avattuina. Pidin lyhyen kahvitauon ja samalla tein paperityöt.
Varmuuden vuoksi täytin myös ylimääräisen lopetuslomakkeen Kajaania varten,
missä Saddle Sore eli 1000 miles/24h täyttyi. Jos matkalla tulee ongelmia tai
matka katkeaa olen ainakin suorittanut sen lyhyemmän ajon.
Kajaani nukkui vielä kello 05.10 ja
tankkauksen jälkeen oli enää 12 minuuttia aikaa jäljellä ennen kuin 24
tuntia täyttyi. En uskaltanut pyöriä ympäri kaupunkia etsimässä todistajia
lopetuslomakkeeseen. Rohkeasti vaan suunta kohti Joensuuta missä oli seuraava
tarkistuspiste. Tankkasin pyörän ja tein paperihommat. Ehdin jopa keskustella
muiden aamuvirkkujen tankkaajien kanssa. He toivottivat onnea matkaan. Kello
08.00. ja 27:s tunti menossa. Aikaa ei voi pysäyttää, siis armoton matka
jatkuu, suuntana Imatra. Tämä oli fyysisesti matkan raskain osuus. Huomasin
parissa otteessa ettei aivot ja kaasukäsi kommunikoinut keskenään; nopeus
putosi 80: iin. Pysähdyin ja söin kaksi banaania ja join tölkin
energiajuomaa. Ja baanalle. Tunne oli kun uudelleen syntynyt, ajatukset oli taas
teräviä. Lyhytaikainen kuurosade kiusasi ajoa Imatran ja Kouvolan välillä ja
pyhäliikenne kasvoi Kouvolasta eteenpäin. Hukkasin kallista aikaa kun ajoin
Musta Maijan perässä enkä huomannut tienviittaa. Sain etsiä 6:tien
uudelleen. Lahden seudulla tuli taas masentava saderintama. Sain vähän aikaa
etsiä huoltoasemaa missä sain tankattua ja se tärkein: kuitti jossa päivämäärä,
kellonaika ja paikan nimi. Nyt helpotti. Olin jo melkein kotona. Lahdesta Mäntsälään
ajoin 26 minuutissa eli 4 minuuttia alle tavoitteen. Kääntyessäni 25:tielle
unohdin kaikki herrasmiestavat, ohitin kaikki mitä oli ohitettavaa paitsi siellä
missä oli merkillä kielletty.
Huomasin että olin edellä omaa aikatauluani ja uskalsin poiketa kotona joka
oli reitin varrella. Kello oli 15.20. Join kupin kahvia ja tein Lahden tilinpäätöksen
lokikirjaan. (Sateen takia raaputin vain numerot lehtiöön). Runsaan puolen
tunnin tauon jälkeen kotioloissa jatkoin matkaa Tammisaareen missä kävin
Essolla ottamassa 5 litraa bensaa ja kuitin. Maalintuloaika oli 16.09. eli alle
35 tuntia !! Essolta oli vielä
lyhyt matka Raatihuoneentorille minne oli rakennettu ”karsina” pyöriä
varten. Saapuessani sinne yleisö taputti ja tuli kädestä pitäen
onnittelemaan.
Olen ensimmäinen Suomessa (ehkä koko maailmassa) joka on suorittanut Iron Butt
järjestön Saddle Sore 1000 sekä Bun Burner 1500 Neuvostoliittolaisella URAL
pyörällä. Olen ylpeä omasta suorituksestani
61- vuoden iässä ja vielä ylpeämpi pyörästäni joka ei ole pettänyt
minua. Matkalla sain vastauksen
kysymykseeni:
Miehet ovat terästä ja pyörät raudasta, mutta onnistuminen on eniten kiinni
konemestarista.
Lars
Hägn
Iron Butt Association Finland ry
|
uralroikka.net