Siniliekein ja kulta-candyllä väritetty flakea hohtava 70-luvun chopper on kuin aikojen takaa saapunut. Tämä on todella soinnukkaan lennokas flashback-rakennelma. Selvitimme kuinka Timo loihti sen K-pyörästä.
69-vuoden paikkeilla, itse asiassa 60-luvun lopulta kautta koko 70-ajan, vallitsi Yhdysvalloissa varsinainen chopper-mania. kaiken merkkisiä pyöriä chopattiin ja mitä erilaisimmat ihmiset istuivat koptereiden satuloihin. Elettiin suurten joukkoilmiöiden aikaa. Rauhanliike oli pop ympäri maailman. kaikki tuntui mahdolliselta, kun ihminen lensi jopa kuuhun. Mielikuvitus sai leimuta vapaana, korkeintaan sitä kahlitsivat asenteet, eivät sentään vielä lait.
Boxer
Chopper-rakentelu heräsi Suomessakin jo yli 30 vuotta sitten. Jos Amerikassa kopteroitiin kaikkia mahdollisia pyöriä, samaa tehtiin täälläkin. Etenkään 70-luvulla merkkiä ei karsastettu siellä eikä meillä, kaikkea chopattiin H-D:stä Hondaan. Ed Roth rakensi Californiassa trikeja VW:n moottorilla. Täällä maestro Hyyppä ja kumppanit kasasivat kaksipyöräisen Züclen, jonka voimanlähteenä toimi Folkkarin boxer (kts. Kopteri 1/92). Viimeksi mainitut hahmot liikkuivat myös sota-Zündapeilla, pannukakkumotti niissäkin.
    Flat twin- eli boxerimoottori antaa muhkean ulkoisen vaikutelman. Sen lisäksi sen saundi on omanlaisensa ja tyyliltään vanhan ajan "konemainen" säksätys. Ei siis ihme, että kyseisellä mottityypillä on jätetty puumerkkejä choppereiden historiaan niin meillä, kuin muuallakin.
K-750 on neuvostoliittolainen boxer-luomus. Alkujaan konstruktio on suunniteltu Saksassa BMW:n toimesta. Venäläiset kopioivat sakemannien sivuventtiilikoneen ja loputkin pyörästä, laittaen oman tuotantonsa käyntiin. Niin lättäpäästä kuin onkin kyse, ei K-mallin KMZ-pyörää pidä sekoittaa K-mallin Sportsteriin. (Se on Harleyn aikoinaan valmistama sivuventiili Sporty.)
    Pyörän nimessä luku 750 viittaa tietenkin moottorin kokoon. nyttemmin käytettyjä K-750:siä on tuotu Suomeen melko runsaasti, Neuvostoliiton hajoamisen vapautettua kaupankäyntiä.
Jouset alas
Timo Äyräs on parikymppinen paperitehtaan työntekijä Liedosta. Timppaa voi luonnehtia vaatimattoman oloiseksi rakentelijalahjakkuudeksi. Hänen uudelleen muokkaamansa K-pyörä on herättänyt runsaasti huomiota kuluneen kauden tapahtumissa. Meriitteihin kertyi mm. historiallinen Chopper-luokan voitto Norrtälje Custom Bike Showssa Ruotsissa. Laite on rakennettu chopperiksi hämmästyttävän tyylipuhtaalla 70-luvun otteella. Ja tämän on tehnyt jannu, joka on syntynyt vuonna 1980!
    Timpalle metallitaiteen luominen näyttä olevan synnynnäinen taito. Tämä K-750M on hänen ensimmäinen moottoripyöränsä. Hän hankki sen keväällä -98 alkuperäiskuntoisena sivuvaunupyöränä. Puhutaan mistä tahansa aiheesta, nuoriso on yleensä halunut muuttaa asian menevämmäksi. Kohde voi olla yhtä hyvin musiikki, kuin vanha moottoripyörä.
    Niin tapahtui tälläkin kertaa. Raskas sivuvaunu sai samantien kenkää. Ekana kesänä fillaria customoitiin takajousitusta madaltamalla, sekä suorilla pakoputkilla. Yleisilmeen suuntaus oli rottapyörä. Samaan stuukiin oli Timppa jalostanut jo aiemmin mopoaan. Muutoin rakentelijakokemusta ei ollut. Sen sijaan rakentelijamme oli tutkinut alan lehtiä huolella: "Kyllähän ne ny aina tietty kaikki jutut olin lukenu."
Voisi vaikka stretsata
Mikä johti miehen valitsemaan K-pyörän? Selitys on varsin looginen ja tuo mieleen sen, miksi nuoriso Amerikassa sahasi ja hitsasi menneinä vuosikymmeninä vanhoista Panheadeista koptereita. Timppa toteaa, että joku pyörä piti saada, ja K:t olivat halpoja nelitahtisia. Tämä pyörä oli ensimmäinen yksilö jota käytiin katsomassa. Hinta oli asetettu kohdalleen ja kaupat syntyivät.
    Entä kuinka rakennussuuntauksessa päädyttiin 70's chopperiin? Kovin monia koptereita ei nuori rakentaja ollut luonnossa nähnyt. Enimmäkseen niihin oli tullut tutustuttua lehtien palstoilla. Vaikutteita sitäkin kautta oli imeytynyt riittävästi. Timpasta tuntui selvältä, mikä valittiin tyyliksi, kun pyörää tosissaan ryhdyttiin rakentamaan.
    "Penkki piti kumminkin mahdollisiman alas saada ja hiukan saada stuukkia. Tuli mieleen, että sitähän vois vähän stretsata ja sitä rataa. Emmä mitään ihmeemmin luonnoksii siit tehny. Sitä mukaa kun teki, ni siit se tuli."
    Rakentaja halusi toimia pyörän ehdoilla: "Tuommosest vehkeestä, eihän siit voi mitään hitekkiä tai niinku ruotsityylistä tehdä. Koneen malli ja... tone 70-luvulle kumminkin vetää enemmän." Timpan näky omaa syntymäänsä edeltäviin vuosikymmeniin on kristallisoitunut tähän projektiin. Hän kertoo diggaavansa 60-luvun musiikista ja psykedeliasta. "Koskaan oo disco-musiikii kuunnellu", Timo naurahtaa. Suosikkinimiksi hän mainitsee Hendrixin, Jefferson Airplanen ja Grateful Deadin.
    Projektin lähdemateriaalina rakentaja toteaa käyttäneensä kopioita Kopterin keulakulma-artikkelista ja pinoa Kopteri lehden numeroita. Lähtöasetelmaa hän kuvaa: "Orgis-versiosta penkki poijes, rungon väliin istuun ja sit rupesin kattoon mihis se emäputki pitäis laittaa. Siit sit kaks metriä ja metrimitan kans vaan et mimmonen keula pitäs olla."
    Timppa väsäsi keulan itse. Sen mitta on +20 tuumaa. Konstruktion malli saatiin mielenkiintoisesta lähteestä. Teknisenä esikuvana käytettiin IC:n levykeulaa, joskin sitä paranneltiin. Koekappaleeksi pilkottiin mainittu haarukka, johon hitsattiin harjateräksestä jatkot. Kun kaikki oli saatu kohdalleen, voitiin ottaa mitat ja rakentaa oikea etupää. Timppa asensi niin kutsutusti "omasta päästä" ohjausakseliksi tukevan 30 mm vahvuisen tapin. Se vieläpä kartiolaakeroitiin. Rakenteen tukevuus ja toimivuus ylittää moninkertaisesti alkuperäisen "vanja-version". Iskareiksi valittiin Stormilta tarvikepumput.
    Rungosta Timppa kertoo: "K-pyörä tai Ural on rungoltaan hyvä lähtökohta tehdä chopperi. Siel on noit muotoputkii satulan alla ja kehtoputken yläpäät levenee näppärästi. Sit on hyvä lähtee stretsaamaan täst yhel putkel. Menee sulavasti tosta. 12 tuumaa siin on stretsii!"
Anglian takavalo
Etulamppu edustaa luovan soveltamisen juhlaa, se on Massey Fergusson leikuupuimurista otettu ja käytetty kromauksessa. Ohjaustangon Timppa väänsi ja hitsaili suorasta putkesta. Alunperin pyörässä oli toisenlainen omatekoinen tanko, mutta se ei tyydyttänyt. Raisereiksi kelpuutettiin tarvikepalat.
    Eturumpu on aloittanut työnsä kolmepuolikkaassa Kawan kolmipyttyisessä kaksitahtarissa. Vanteeksi löytyi Dunlopin 19-tuumainen brittikehä. Takana näemme alkuperäisen navan kromattuna. 18-tuuman vanteen puolestaan on luovuttanut H-D Sporster. Kumit ovat Michelinejä, edessä 3.25 ja takana 4.00.
    Takalampusta Timpalla oli visio. Hän tilasi epämääräisen muistikuvan perusteella Anglian takalampun lasin. Siitä soviteltiin kopterin takalyhtyyn vilkun lasi, joka värjättiin punaiseksi. Ennen linssin saapumista rakentaja kävi evakuoimassa metsähylkynä maanneesta Ankasta siivet pois. Timppaa naurattaa, kuinka marjastajat joskus tulevat ihmettelemään siipensä menettänyttä Angliaa kangasmetsässä. Kyseisiä pellinpaloja ei loppujenlopuksi käytettykään takavalomöykyn tekoon. Sen sijaan patti muodostui tankista ylijääneistä soiroista.
    Bensatankki on joskus ollut 200-kuutioisessa Triumph Tiger Cubissa. Se tuli taltioiduksi Walkan swapista jo ennen kuin tästä projektista oli mitään tietoa. Kimmokkeena toimivat kylkien kanttaukset. Tankin saamaa käsittelyä Timppa luonnehtii: "Halki, poiki ja pinoon. Siin on Pappa Tunan korkki ja tunneli. Pitkittäin halki ja tost takaosast vedetty, mitä sitä ois, 10 senttiä ehkä kavennettu. Toi pääliosa, sen mä takosin sit itte siihen." Muodot onnistuivat nappiin ja tilavuus tankissa on nyt siedettävät kahdeksan litraa. Bensahana jätettiin esteettisistä syistä kokonaan pois. Hyvin on kaasarit toistaiseksi pitäneet, eikä bensa valu läpi.
Moottorissa uutta palaa
Kaasutinjärjestelmä sisälsi aluksi yhden kaksikurkkuisen 32-milisen, joka sijaitsi pitkän ja näyttävän imusarjan päässä vaihteiston päällä. Konstruktio ei kuitenkaan toiminut halutulla tavalla. niinpä siirryttiin kahteen 24 mm Dellortoon lyhyemmillä imusarjoilla. Nyt pelittää!
    Kone sisältää tehdasuutta tavaraa. Tämänkaltaiseen pyörään sellaista on ilo hankkia. Hinnat ovat erittäin kohtuullisia. Puristuksia on nostettu kevyesti ja vasemman pytyn öljyntuloa on suurennettu voitelin parantamiseksi. Suurennettua öljypohjaa Timppa suosittelee näiden moottoreiden toimintavarmuutta huomattavasti nostavana komponenttina. Se on kotimainen tarvikeosa. Show-tason laitteen viimeistelee pintakäsittely. Tässä konetyypissä lättäpääkannet tulevat erityisen hyvin näkyviin, joten niiden kannattaa kiiltää. Koneen, perän ja laatikon kiillotti Jorma kainulainen.
    Vaihteistoon Timo on teettänyt uusia välityksiä. Perä on alkuperäisvaihtoehdosta se harvempi, 3.8. Aluksi askiin tehtiin suora nelonen. Tällöin kolmosen ja nelosen väli tuntui jäävän turhan pitkäksi. Sitten kakkosen ja kolmosen rattaista lähti hampaat. Seuranneessa remontissa laatikkoon tuli uusi pääakseli ja itse suunnitellut välitykset myös särkyneille vaihteille. Vaihteiston sorvauksiin upposi muutama tuhat markkaa. Vaihdevälit ovat alkuperäistä lyhyemmät, laatikon voinee ristiä nimellä "Äyräs close-ratio". Reilun satasen matkavauhti onnistuu prepattujen koneen ja vaihdelaatikon ansiosta ongelmitta.
    Öljyt tällaisessa koneessa varastoidaan öljypohjaan, ulkopuolista öljytankkia ei ole. Kun tuplakaasutin poistui laatikon päältä, havaitsi Timppa, että tyhjään paikkaan täytyy keksiä jotain. Ruostumattomasta pellistä syntyi öljytankin näköinen rasia, joka sisältää laturin säätimen ja työkalukotelon. Sivuseisontatuki väännettiin parikymmenmillisestä rosteritangosta. Alunperin pyörässä ei olut lainkaan sivutukea, ainoastaan murikkamainen keskituki, joka nyt on lennätetty romumetallikekoon. Satulan Timppa teki itse. Samoin hoijakan, joita on kokeiltu pariakin eri versiota.
Maalaus
Kokonaisuus piti saada maalatuksi. Timppa oli nähnyt juttumme Glowing Dolphinista ja materiaalivalinta selkiytyi metalflakeksi. Hän halusi saada pyörän osaaviin käsiin, kun fleikkiin piti vielä saada sävytyksiä ja kuviointeja. Turun suunnassa tunnetuimpia erikoismaalareita on Pekka "Wizzard" Mannermaa.
    Oma työnsä Timolla oli saada Wizzard Mannermaa uskomaan, että tällainen flake-maalattu K-pyörä todella on aikomus toteuttaa ja tehdä valmiiksi asti. Sitkeällä vakuuttelulla rakentajamme sai maalarin vastaanottamaan työn.
    Timppa ei haaskaa aikaa, kun rakentamisinto iskee päälle. Tätä kuvaa hauska tapaus maalarin taivutteluvaiheessa. Mannermaa päätti lopulta lähteä katsomaan K-projektia, joka silloin näytti vielä pahasti keskeneräiseltä. Wizzard totesi kohteliaasti, että "soittele kun se olisi maalausvaiheessa". Mahdollisesti hän ajatteli, ettei siitä taida enää kuulua. Kuinka ollakaan, vierähti viikko ja Mannermaan puhelin pirisi. "Täällä On Timo Äyräs. K-pyörä olisi nyt maalausta vailla, milloin ehtisit?"
    Ennenkuin venäläinen boxer-pyörä oli saatu tuohon pisteeseen, hommia oli saatu paiskia olan takaa. Timppa teki moldaukset itse ja laskee käyttäneensä kittaamiseen ja käsin hiomiseen noin kuukauden jakson.
    Lopputulos voisi hyvin löytyä sellaisten lehtien, kuin Choppers Magazine, tai Custom Chopper, 70-luvun alkupuolen numeroiden sivuilta. Maalauksen pohjana on hopeinen metallihohtoväri, jonka päälle ruiskutettiin hopea Glowble-rae. Glowble on Metalflake-firman suurikokoisin hiutaletyyppi. Tällaiset rakeet sekoitetaan maalattaessa kirkaslakkaan. Nämä hopeakerrokset suihkutti Juha Eloranta.
    Niiden valmistuttua Wizzard kävi käsiksi laitteeseen. Perusvärin antaa kultainen Candy, jolla koko hoito vedettiin yli. Sävytyksiin Pekka käytti mandariininsävyistä Candyä ja liekit hän taiteili sinisellä. Candy on värillistä läpikuultavaa lakkaa. hopeiset straipit syntyivät - poiketen Wizzardin normaalista pin stripe -sivellintekniikasta - tässä yhteydessä luonnollisesti teipillä. Niinpä ne ovat Glowblea, sitähän ei olisi voinut pensselillä straipata.
Valtio palkitsee
Timo erehtyi lähtemään muutoskatsastukseen pyörän kanssa. Etulokasuojattomuuden laillisuudesta oli silläkin konttorilla jo sentään tieto. Myös koeajo miellytti katsastusmiestä. Siihen positiivisuus sitten loppuikin ja herra totesi: "Mutta onko se laillinen?!" Samalla hän kaivoi esiin kameran ryhtyen näpsimään K:sta kuvia.
    Ensimmäisenä kantona törmättiin katsastajan luuloon, ettei käytettynä tuotuun saisi vaihtaa kuin 25%. Yli 25-vuotiaaseenhan saa todellisuudessa muuttaa 49%. No, kun tällä ei saatu hommaa evätyksi, löytyi AKE:n avustuksella toinen sopivampi pykälä. On määrätty, että yli 25% muutoksissa pyörä pitää ennen rakentelua esittää kantapyöräkatsastukseen. Kun näin ei ole tiedetty tehdä, AKE käsittelee laitetta tämän vuoden mallisena omavalmisteena!
    Huomautamme, ettei mitään verotusrajaa ole ylitetty. Tässä pelataan siis pelkästään teknisen puolen paragraafeilla. Kysymme, kuvitteleeko joku, että tällä säännöllä lisätään lakien noudattamista. Ei voi olla huomauttamatta, että virkamiehet on palkattu hoitamaan meidän yhteisiä asioitamme. kenen etua palvelee, että pyörä on täten saatu pois liikenteestä? Voi pyhä yksinkertaisuus.
    Normaaliin tapaan tämänkin asian päättämistä joutui odottelemaan viikkotolkulla. Ensin kulttuuripääkaupungin konttorista annettiin hieman ymmärtää, että tulossa olisi mahdollisesti lupa jälkikäteiseen kantatarkastukseen. Todellisuus osoittautui toisenlaiseksi.
    Kuvistammekin ilmenee, että tämä K-kopteri on täysin toimiva ajopeli ja valmis liikenteeseen. Mitä rakentamisen ja katsastamisen suhteen on tapahtunut 30 vuodessa? Pyörien viimeistelytaso on edistynyt aivan uudelle tasolle. Vuonna -70 Suomessa fleikattiin ripottelemalla sorvilastuja märälle lakalle! Entä viranomaispuolella? On saatu chopper-laki ja varmasti nuorekasta polvea remmiin. Mutta eräiden asenteet junnaavat vastaan vieläkin. Rakenneltujen pyörien käyttöä yritetään estää edelleen. Ainahan niillä ajamista voi yrittää haitata, mutta niiden rakentelua ei saa lopetetuksi ikinä!
Vapaa mielikuvitus
Tänä päivänä ennakkoluuloton mieli voi edelleen sukeltaa kaleidoskooppisten värien ja hohtavan kromin maailmoihin. Kun vapauttaa itsensä kaavoista, saa asettaa omat rajansa. Laite voi silti olla tyylinmukainen. Esimerkiksi tämä laite edustaa esteettisesti täydellisellä tavalla 70-luvun pyöränrakennustyyliä. Silti se on vangitsemattoman mielikuvituksen synnyttämä. Se ei ole kopio mistään, eikä kukaan ole aikaisemmin rakentanut samanlaista teosta.
    Äyräs korostaa, että pyörä tehtiin ajoon eikä show-käyttöön. Laitteella oli tarkoitus ajaa rakentelun jälkeen työmatkat päivittäin ihan kuten ennenkin. Hän toteaa, että näyttelymenestykset ovat tulleet sivutuotteena: "Ihan vasta kokoonpanovaiheessa houkuteltiin näyttelyyn."
    Outoa, että tällä kauniilla kopterilla pitäisi tyytyä ajamaan vain ulkomailla. Juttutuokiomme lopuksi Timppa heittää: "Aken herroille terveisiä, ei ne chopperit tähän lopu! He he he!" Todellakin, nuoren visionääri Äyräksen uusi projekti on jo aluillaan. Väläytetään siitä sen verran, että sen moottori on pienempi kuin tämän K:n, se on tuotu Suomeen lännestä, vaikka sekin on tehty idässä - ei kuitenkaan Venäjällä. Ei siis epäilystäkään, etteikö Timo kulje jälleen omia polkujaan.

Tässä jutun pyörä Tampereen Hot Rod & Rock Showssa.

Juttu on julkaistu alun perin Kopteri lehdessä 5/2000. Samasta lehdestä löytyy myös hyviä kuvia pyöristä.