Pietariin, Pietariin Etelän itäpyöräilijät…suuntana itä…
Eipä muuta kun valmistaudutaan suureen seikkailuun vähän isommalle kirkolle, sano Raine

Ensimmäinen reissu Pietariin oli jo tammikuussa 2007. Muistelmat jäivät silloin kirjoittamatta, mutta menköön ne tässä samalla muistelolla. Tieto ensimmäisestä matkalle lähdöstä tuli 2006 syksyn aikana, jolloin piti varmistaa kuinka moni olisi kiinnostunut lähtemään Pietariin pidennetylle viikonloppureissulle. Syksyllä 2007 oltiin jo valmiimpia lähtöön. Ja melkein entisellä porukalla päästiinkin liikkeelle. Vain muutama henkilö oli vaihtunut.
 
Matkaan lähdettiin perjantaiaamuna 26.1.2007 klo 06.00 ja lähtöpysäkki oli Espoon Vanhakartanontien tallin pihalta. Seuraava pysähdys oli jo Voutilan Essolla ja vielä Tikkurilan Shellillä. Sitten ajeltiin Vaalimaalle, josta otettiin auton vakuutus Venäjälle ja samalla oli mahdollisuus tankata sekä auto että myös vatsat. Saman tapainen reissun alku oli tiedossa myös tammikuussa 2008 ja samaa kaavaa noudatettiinkin.

Ulkomailla tunsi olleensa, koska tullimuodollisuudet ovat kuin muutama vuosisata sitten muualla maailmassa. ( vaikka viime vuosisadalle ei nyt niin pitkä aika ole). Mielenkiintoista on, miten tullissa voidaan simputtaa ihmisiä. Eikä tule mieleenkään vastustaa (?) vi....aa, jostain kuului,  tätä toimintaa.  

Tammikuun 25 päivänä  2008  muistot kertasi edellisen vuoden meiningin. Nyt vain kävi niin, että aikaa vierähti vielä enemmän Venäjän tullissa.  Nyt ei tarvinnut täyttää henkilökohtaisia lomakkeita. Bussin papereita syynättiin tosi tarkkaan ja kuinka ollakaan. Jotain epäselvyyttähän saatiin aikaiseksi. Puuttui nimittäin kansainvälinen katsastustodistus. Olkaapa tarkkana, kun mielitte itänaapuriin... 

Kaikilta kerättiin passintarkastuksen ja leimauksien jälkeen  uudelleen passit ja vietiin tarkastettavaksi. Hetken tuntui, että odottaako meitä Siperia vai minne meitä viedään. Aikaisemmin on pitänyt täyttää lomakkeen A ja B osa ja B osalla pääsi maasta pois, mutta entä nyt? Ei ollut pilettiä millä yrittää maasta pois ja vielä passit oli teillä tietymättömillä.  Kesti kotvan ennen kuin saatiin passit takaisin ja maahantuloleiman päällä luki evätty / mitätöity. Päästiin sentään bussiin.


Kuva passin leimoista 

Istuimme bussissa ja odotimme ja yllätys, yllätys passit kerättiin uudelleen pois. Odoteltiin... Uudelleen passintarkastukseen. Kun mentiin sisälle, niin luukut olivat kiinni. No, odoteltiin. Herää kysymys, mistä se kaikki jonotus itänaapurissa muodostuu? Klo 14.10 saatiin passeihin uudet leimat. Vielä yksi koppi rajalla, jossa tarkistettiin, onko kaikilla varmasti  leimat. Tulimme aamulla tulliin noin klo 10.00. Jokainen voi laskea, miten aika vierähtää matkoilla. Tässä kylläkin tuli kellon siirtoa yksi tunti lisää. 

Raja-alueella käytiin rahavaihdossa ja pientä murkinaa haukkaamassa sekä ostoksia tekemässä.

Vähän ennen kolmea oli viimeinen raja-alueen ylitys ja sitten viimein vihdoin oltiin varsinaisesti itänaapurissa.

Tarkempaa yhteistä ohjelmaa ei kummallekaan matkalle oltu laadittu, mutta kuinka ollakaan se muotoutui moottoripyörien varaosakauppojen ympärille. Koska tärkeimmät asiat ensin, sitten vasta muut shoppailut… ja tietysti kulttuuri.  Ensimmäisellä matkalla harrastettiin kulttuuria kuten oopperaa ja kansanesityksiä katsellen.

Kuva varaosa-kaupasta

Kevään 2007  reissulla Ismo otti asiakseen hoitaa oopperaliput ja vei 10 hengen ryhmän perjantaina oopperaan katsomaan Napokaa Maritsinski teatteriin. Teatteri rakennus on kulttuuriesitysten kehto Pietarissa ja mahtava kokemus käydä paikan päällä. Koko matkan ajan ooppera puhutti yhtä jos toistakin henkilöä mielenkiinnosta puolesta ja vastaan. Ainakin juttua piisasi. 

Jokunen porukasta kävi paikallisessa ruokalassa syömässä ja sai mahataudin oireet. Mahdollisesti suomalainen bakteerifloora oli hieman eri kaliberia kuin venäläiset bakteerit ja mahakalvot protestoi paikallista murkinaa vastaan. 

Onneksi tämän  vuoden 2008 reissulle ei ollut perjantai-illalle varattu lippuja minnekään, koska kiirettä olisi pitänyt. Olimme hotellissa paikallista aikaa vasta n. klo 18.30. Kävimme illalla syömässä hotellin ravintolassa, jonne Sasha oli sopinut ruokailun. Ohjelma syntyi kuin itsestään, kun paikallinen hanurivirtuoosi soitti ja Raili lauloi. Olisimme laulaneet mukana enemmänkin, jos vain olisi muistaneet sanat.

Kuva iltamenoista

Matkan muotiosuus käsitteli kevään hattumuotia ja siihen sopivia lisäasusteita. 

Lauantaina ohjelmassa oli ostoksia vara-osaliikkeissä ja tavaratalossa sekä tietysti paikallisella torilla. Kassista vain tiukasti kiinni ja liikenteeseen. Illalla oli liput varattu paikalliseen merimaailmaan, jossa kohokohtana oli haiden syöttönäytös. Sukeltaja rapsutteli haita ja seurusteli niiden kanssa. Ei ehkä ihan joka kodin lemmikkejä.

Tulomatkalla kävimme Viipurissa suuressa ostosmarketissa, joka oli Karusel nimeltään.  saatiinhan sielläkin rahaa menemään. Kotimatkalla  passintarkastus sujui kommelluksitta ja päästiin nopeammin määränpäähän. Mitenkähän on, kun rajat railona aukeaa, niin pääseekö itätoverit yhtä helposti Suomeen, kun me takaisin. Mikähän sitten on parempi aina asioissa. 

Tammikuussa 2007 asuttiin Pribalsazkaja hotellissa, joka oli aika kaukana keskustasta Vasilin saarella. Illalla baarissa  drinkkien hinnat vaihtelivat hakijan mukaan?!  Reissusta innostuneena päätettiin tehdä uusi reissu 25-27.1.2008. Tällä kertaa asetuttiin hotelli Moskovaan, joka on lähempänä Pietarin keskustaa.

Mukana meillä oli kuljettajana ensimmäisellä reissulla Pekka ja toisella reissulla oli Åke ja oppaana meillä oli Sasha, jolla oli omasta takaa majoitus osan aikaa. Perillä kuljetukset hoiti ensimmäisellä kerralla Sashan kaveri Dima ja toisella kerralla oli toinen kaveri.

Yhteenvetona matkoista voi sanoa niiden menneen tosi hyvin. Porukka pysyi kasassa ja mukavaa oli. Kun on oikealla asenteella liikenteessä ja ei ole kiire minnekään, niin matkakin sujuu rattoisasti. Kuten sanotaan; maassa maan tavalla tai maasta pois. Mutta ...  Suomen tullissa kuulosti mukavalta, kun passit tarkastettiin bussissa ja toivotettiin hyvää kotimatkaa! Ja rakkauden sanojakin matkalla kuultiin; Ja kohta tulee lättyyn, jos... Lähikontakti on aina paikallaan. 

Seuraava reissu päätettiinkin tehdä Riikaan kuta kuinkin samoihin aikoihin ensi vuonna.

Kuva Pietarista  lähtöaamuna.

Kiitos matkan järjestelyistä Rainelle, kuljetuksesta Pekalle ja Åkelle, opastuksesta Shasalle ja hyvästä seurasta koko hyvälle matkaporukalle! 

Päivi Laurila