|
Allekirjoittanut aloitti matkansa kohti
Solovetskin luostarisaarta sunnuntai aamuna 10.7.-05.Sää oli aurinkoinen ja
lämpötila helle lukemissa joten jo matkan alkuvaiheessa fiilis oli todella
mahtava.
Ajelin kuutostietä Lappeenrannasta halki Imatran kokoontumispaikalle joka
sijaitsee lammen rannalla vähän matkaa Imatralta Joensuuhun päin. Siellä
olikin jo kaverit odottamassa. Juotuamme paikallisessa kuppilassa kahvit
suuntasimme keulat kohti Venäjää.
Meidän porukka koostui viidestä Uralista ja kuudesta miehestä.Tarmo ”Tormas”
Nuutinen Imatralta otti vaununsa kyytiin vanhan kaverinsa Jyrki Häkkisen
jonka kanssa hän oli muutamia vuosia aikaisemmin työskennelllyt Argankelissä.
Mukana olivat myös Timo Huikko Imatralta sekä Aki Puonti ja Vesa Aholaakko
Savitaipaleelta sekä tietenkin allekirjoittanut.
Ajoimme Kiteen kautta Wärtsilän rajanylitys paikalle josta jatkoimme
Sortavalaan. Aikomuksemme oli ostaa Sortavalasta Urren varaosia, mutta liike
olikin jo suljettu. Jatkoimme välittömästi matkaa kohti Manderaa jossa
meidän oli tarkoitus yöpyä. Sortavalasta lähdettyämme minulla oli pieniä
vaikeuksia, kun takavilkkujen piuhat olivat kuluneet puhki ja ottivat
kosketuksen runkoon. Tästä seurasi se,että päävirtasulake paloi, koska en
ollut laittanut takapään valoja sulakkeen taakse. Minulla oli matkassa
mukana kaksi hauenleuka piuhaa joilla sain hoidettua latauksen ja
sytytysvirran ja matka jatkui.
Saavuimme illan suussa Manderaan vanhan karhunkaataja Nikolain
metsästysmajalle joka oli n.10 m pitkä peltinen asuntovaunu. Saunoimme
siellä ja söimme Nikolain valmistamaa makaronivelliä. Illalla paistoimme
nuotiolla makkaraa ja pimeän tultua painuimme pehkuihin edellä mainittuun
peltikopperoon.
Aamulla herätyämme olikin sitten lähdön ja yöpymispaikan maksun aika joka
olikin yllättäen tuplaantunut edellisvuodesta. Olimme tästä hyvin
närkästyneitä, koska hinta oli aika korkea. Päätimme, että emme enää koskaan
yövy Nikolain luona.
No se siitä. Seuraava etappi olikin sitten jo Petroskoi. Matkalla oli
Tormaksen Urressavähän sytkä ongelmia, mutta niistäkin selvittiin
ammatitaitoisten Urre harrastajien rutiinilla.
Saavuimme Petroskoihin puolenpäivän maissa. Ajoimme rautatieaseman
parkkipaikalle josta valokuva on otettu. Siitä suuntasimme jalan radan yli
torille jossa on myytävänä kaikenlaista venäläisiin ajoneuvoihin kuuluvaa
varaosaa.
Ostimme sieltä jotain pientä en muista kuitenkaan mitä.
Palasimme pyörillemme ja suunta oli kohti pohjoista.
Ajoimme päivän mittaan Kontupohjan ja Karhumäen kautta Sorokkaan jossa
yövyimme. Sorokassa saimme Urret hyvään vartointiin eli miliisilaitoksen
pihaan. Yövyimme Sorokassa hotellissa joka oli hintatasoltaan aika huokea.
Aamulla haimme pyörät säilytyksestä ja lähdimme vähän tutustumaan Sorokan
kaupunkiin. Kävimme torilla kahvilla ja ostimme joitain pieniä
matkamuistoja.
Nyt oli jo tiistai päivä ja jatkoimme kohti Vienan Kemiä. Matkanvarrella
piti tehdä pieniä remontteja kuten porata Tormaksen vaunun lokasiipeen uusia
pultinreikiä ja käydä vähän hitsauttamassa samaa lokasiipeä. Mutta
kuitenkin pienistä ongelmista huolimatta olimme hyvissä ajoin Vienan Kemissä
Vienanmeren rannalla. Varasimme kaksi kolmen hengen huonetta ja asetuimme
taloksi. Ostimme myös liput seuraavana aamuna Solovetskiin lähtevälle
laivalle. Illalla kävimme porukalla ravintolassa syömässä ja naukkailemassa
vähän virvokkeita.
Aamulla kävimme saftrakilla ja sitten olikin jo kiire laivalle joka lähti
klo 08.00 Laivamatka Solovetskiin kesti n. 3 tuntia jonka aikana saimme
tutustua Vienanmeren ihmeellisyyksiin mm maitovalaisiin joita kävi pinnalla
hengittämässä tuontuostakin.
Saarelle savuttuamme kävimme tutustumassa Solovetskin luostariin siten, että
soluttauduimme suomalaisen matkaseurueen sekaan. Heillä oli opastettu
kiertely luostarin alueella ja saimme samalla hyödyllistä tietoa luostarin
historiasta oppaan kertomana. Matkaseurueen seasta kuului vähän nurinaa
siitä, että emme kuuluuneet heidän ryhmäänsä. Ostimme luostarista
matkamuistoja ja Tormas osti valkoisen noviisin kaavun joka päällä hän
sitten myöhemmin kulki ympäri luostarin alueita.
Kävimme myös taksin kyyditseminä n. 10 km matkan päässä pääluostarista
olevalla luostarilla jonka sisään munkki ei meitä laskenut luultavasti
johtuen veli Tormaksen liiallisesta hurmos henkisyydestä.
Stalinin aikaan luostari toimi vankilana. Luostari sijaitsee erittäin
korkealla kalliolla jolta vankeja heitettiin alas varmaan
kuolemaan.Luostarissa oli ollut myös suomalaisia vankeja. Palasimme
vaikeakulkuista tietä takaisin pääluostarin alueelle. 10 km:n matka kesti
autolla n.1/2 tuntia.
Tormas ja Jyrki olivat varanneet paikallisesta hotellista huoneen ja he
aikoivat viettää saarella vielä pari päivää. Kävimme vielä porukalla
syömässä hotellin ravintolassa ennen lähtöä saarelta.
Hyvästelimme Tormaksen ja Jyrkin ja lähdimme satamaan odottamaan laivan
saapumista. Mutta kuinka ollakkaan ollessamme satamassa Tormas ja Jyrki
tulivat vielä sinnekin hyvästelemään meitä ja lauloimme siinä muutaman
jäähyväislaulun.
No astuimme laivaan ja olimme takaisin Vienan Kemissä n. klo 20.00.
Palattuamme hotellille saimme iloksemme havaita, että meidän Urre lukumäärä
oli kasvanut kahdella. Kari Hyrkkänen ja Eetu Aholaakko Savitaipaleelta
olivat saapuneet perille. He olivat lähteneet matkaan Savitaipaleelta
maanantain ja tiistain välisenä yönä klo 01.00 ja olleet Kajaanissa aamulla
jossa Kari kävi dialyysissä.
Kajaanista pojat tulivat rajan yli Vartiuksen raja-aseman kautta
Jyskyjärvelle jossa he yöpyivät teltoissa jonkun Karjalais mökin pihalla.
Myös Karin isä Yrjö oli samassa paikassa majoittuneena. Paikka oli Yrjölle
tuttu jo lukuisista käynneistään. Hän oli tullut sinne auton ja peräkärryn
kanssa aikomuksenaan viedä suomeen linnunpönttö tarpeita.
Keskiviikko aamuna pojat lähtivät ajamaan Vienan Kemiin Yrjön jäädessä
Jyskyjärvelle. Pojat saapuivatkin perille iltapäivällä meidän ollessa
Solovetskissä.
Vietimme keskiviikko iltaa yhdessä hotelin ravintolassa ja painuimme aika
myöhään pehkuihin.
Torstai aamuna saftrakin jälkeen porukkamme hajosi siten ,että Kari, Vesa
ja Eetu lähtivät ajamaan Vienan Kemistä Belomorskin, Jyskyjärven,
Kostamuksen ja Varttiuksen kautta Kajaaniin jossa Karilla oli dialyysi
perjantai aamuna.
Mutta kuinka ollakaan heidän lähdettyään Belomorskista suomeen päin Karin
Urresta katkesi kampiakseli ja rajalle oli matkaa 200 km .Kaverit yrittivät
soittaa Yrjölle, että hän olisi tullut hakemaan kärryn kanssa Karin Urren
pois, mutta sillä alueella oli niin huono kenttä, että yhteyttä ei saatu.
Pojilla oli mukana varakampura, mutta aika oli käymässä vähiin, koska
raja-asema sulkeutui klo 21.00 suomen aikaa. Ei muutakuin Urre hinaukseen ja
täyttä haipakkaa kohti Finlandiaa. Pojat saapuivat raja-asemalle siten,
että he saivat leimattua passit klo 20.59 eli aikaa jäi vielä kokonainen
minuutti.
He yöpyivät teltoissa suomen puolella ja saivat Yrjöön yhteyden joka tuli
sitten hakemaan Karin pyörineen kyytiinsä. Kari pääsi ajoissa Kajaaniin ja
myöhemmin samana iltana Savitaipaleelle.
Allekirjoittanut lähti Vienan Kemistä Akin ja Timon kanssa ajamaan kohti
Petroskoita. Oli erittäin hyvä sää ajaa ja vielä kevyt myötätuuli siivitti
matkantekoa. Kaasua ei tarvinnut pitää kuin pintakaasulla.Pysähdyimme matkan
varrella pari kertaa tankkaamassa ja kerran syömässä.
Olimme illalla Petroskoissa ajettuamme n. 500 km. Petroskoissa majoituimme
Hotelli Kareliaan 3:n hengen huoneeseen joka maksoi 4550 ruplaa.
Hotellissa huomasin, että minua oli purrut jokin ötökkä nilkkaan joka
punoitti ja turposi pirusti ja oli kipeä ettei kärsinyt kunnolla astua.
Lähdin Akin ja Timon kanssa taksilla apoteekkiin josta ostin antibiootteja
ja hyttysbalsamia. Lääkitys auttoikin melko heti ja pystyin kävelemään
poikien kanssa pitkin kaupungin katuja ja kuppiloita. Istuimme iltaa katu
kahvilassa sään ollessa vielä myöhään yöllä erittäin lämmin. Otimme taksin
ja palasimme hotellille jonka ravintolassa istuimme vielä jonkin aikaa.
Aamulla kävimme hotellin ravintolassa saftrakilla joka oli tasoltaan lähes
länsimaalainen. Aamiaisen jälkeen pakkasimme kamat pyöriin ja kävimme
samalla torilla kuin meno matkalla. Aki osti sieltä alumiinisen bensatankin.
Käänsimme keulat kohti Sortavalaa klo 10.10 suomeen aikaa.
Olimme sopineet Akin kanssa, että pidämme sen verran vauhtia, että ehdimme
perjantain aikana suomeen. Kävimme vielä tankkaamassa n. 10 km Petroskoista
Sortavalan suuntaan olevalla asemalla. Tankkauksen jälkeen lähdin porukan
vetäjäksi, mutta en saanut poikia pysymään perässäni. He katosivat välillä
näkyvistäni. Pudotin vauhtia monta kertaa 40 km:n tunnissa, mutta he eivät
saavuttaneet minua. Ilmeisesti he halusivat viettää vielä yhden yön
Sortavalassa.
Kun ei pojat halunneet pysyä vauhdissani niin ajattelin, että minä ajan
suoraa päätä suomeen. Niinpä kiersin tupin nurin ja se oli siinä asennossa
Sortavalaan asti jonne saavuin klo 13.30.
Sortavalasta ostin 2 rengasta ja kävin vielä hotellin vessassa koska mahani
oli aivan kuralla. Suuntasin Sortavalasta klo 14.10 Wärtsilää kohti. Matkan
varrella heitin kaikki yli jääneet eväät metsään, että mahtuu vähän enempi
tuliaisia kyytiin.
Venäjän ja suomen tullimuodollisuuksien jälkeen olin suomen puolella munkki
kahvilla klo 16.00. Kylläpä maistui kahvit hyvälle. Tämän jälkeen oli
suuntana Lappeenranta. Pysähdyin matkalla kerran tankkaamaan ja menomatkan
kokoontumispaikalla kahvilla.
Kotona olin klo 18.45 ja mieli oli mielettömän hyvä siitä, että reissu oli
onnistunut ilman suurempia murheita ja olin ehjänä perillä. Matkustamisessa
on aina kaikkein parasta kotiin paluu.
Olin juuri tyhjentämässä sivuvaunua, kun Eetu soitti kotoaan Savitaipaleelta
ja kertoi minulle heidän seikkailustaan Belomorskista lähtien. Sellaista voi
sattua näissä harrastus piireissä ja siksi onkin jokaiseen reissuun
varauduttava erittäin huolellisesti.Siinä oli sitten se tarina ja ensi
kesänä meillä on suunnitteilla Murmanskin reissu n. 3000 km joka ajetaan
vähän yli kolmen vrk:n aikana. Ja jatkoa seuraa Irbitin matkan myötä.
T: Juha Urre Koskinen |
|